Sue: Tehtaan varjosta (8/10) 3/2009 - arvostelija: Pyry Hallamaa Pitkän omakustannetoiminnan jälkeen Goon oli puolitoista vuotta sitten debyyttilevyllään jo hyvin valmis bändi. Kevyellä punk-asenteella soitettu rautalankamausteinen ska kulki silloinkin kerrassaan riemastuttavasti. Yhtye soittaa edelleen hienosti, mutta aiempaa heikommalla miehityksellä: enää riveissä ei ole saksofonistia eikä kosketinsoittajaa. Siksi Goon kuulostaa nyt parissa kertosäkeistössä tavalliselta ja vähän tylsältäkin kitaravallibändiltä. Muuten muutoksesta on selvitty hyvin. Valmiiksi moneen suuntan ovia aiki pitäneenä Goon ottaa luontevasti aiempaa isompia askeleita radiorockin lisäksi muihinkin suuntiin. Sillisalaatin uhka vältetään, sillä bändi tuntee oman juttunsa ja pitää siitä kiinni. Toisena vahvuutena bändillä on edelleen Juho Jantusen sanoitukset. Nyt yhteiskunnallinen ote on aiempaa selvemmin esillä, ja lauluissa vilahtavat leipäjonot ja suljetut tehtaat. Henkilökohtaisemmissa lauluissa fiilistellään lapsuusmuistoja ja Kotkan kesäiltoja, ja niissäkin yksityinen ja yleinen kulkevat kauniisti yhdessä. Tehtaan vajosta kuvaa uskottavasti, miltä tuntuu elää maailmassa, joka menossa vääjäämättä väärään suuntaan. Lauluissa epäoikeudenmukaisuudesta seuraa levottomuutta, mutta tärkeää olisi osata nauttia hetkistä, jolloin ei tarvitse juosta tyhjän perässä. Kappaleet soitetaan kuitenkin synkistelemättä ja ilo ja elämä ovat läsnä koko ajan. Desibeli.net: Tehtaan varjosta (4,5/5) 3.3.2009 - arvostelija: Ilkka Valpasvuo Jos suomalaista pop-melankoliaa taidokkaalla biisikynällä reggae-rytmeihin sekoitteleva Plutonium 74 oli kakkoslevyllään yksi suomenkielisen pop-kentän parhauksista männä vuonna, voisi kaiken järjen mukaan kotkalainen Goon olla se tämänvuotinen rytmin ja koukukkaan pop-melodian yhdistelijä joka vuoden lopussa muistetaan. Tosin Goonin kohdalla lajityyppinä on energisen ska-poljennon, melankolian ja menevän särö-kitaran yhdistelmä, koristeltuna torvilla ja syventyen suomalaiseen arkeen mukavan kantaaottavasti. Itse asiassa tähän mennessä vain kerran livenä näkemäni Goonin edellinen levy, vuoden 2007 lopusta asti soittimessa taajaan viihtynyt Kaikki kunnossa on noussut viime vuosien yhdeksi kotimaisista lempilätyistä jossa ei heikkoja hetkiä ole lainkaan. Niinpä uutukaisen kuunteleminen oli ensimmäisillä kerroilla jopa pienoinen pettymys – muutamaa herkullista hetkeä lukuunottamatta homma ei koukuttanut ihan yhtä lailla, vaikka svengi olikin vähintään yhtä hyvä ja soittamisen puolella on menty eteenpäin. MAHTAVA Hiljainen poika toki oli alusta asti letkeilyineen ja mainioine aiheineen selkeä hitti! Mutta eipä huolta. Pidemmällä kuuntelulla myös kipakka Ekoauto, rautalankaisesti kaikuinen ja tikaten polkeva erittäin ajankohtainen nimibiisi ja haaveellinen Antaisin vaihdossa vuoden huuliharppuineen puolustavat oivasti paikkaansa Goonin hittitaivaalla. Telajärven suomi-melankoliasta tulee lauluineen kaikkineen vahvasti mieleen loppuaikojen Limonadi Elohopea (jos Tero-Petri ja kumppanit olisivat nytkyneet yhtä vahvasti ska-poljennolla). Alun hittikimaraa jatkavat omalta osaltaan hienosti pirteä Uusi aamu sekä hienolla kuorohuudatuksella koristeltu Kesäbiisi, jonka haluan äänestää jo tässä vaiheessa vuoden 2009 viralliseksi kesäbiisiksi. Levyn toinen todellinen helmi! Hienolla kertosäkeellä varustettu Kaksi miestä ei vielä tässä vaiheessa iske yhtä vahvasti, vaikka tarina onkin toimiva. Myöskään Ei riitä ei riitä nousemaan omien suosikkien sekaan. Haikeammalta puolelta Koti puolestaan vakuuttaa paremmin, Bar Mary linkoaa myös napakasti. Jykevällä kaarella tunnelmoiva Hullun huolet päättää hienon kakkoslevyn, josta riittää pureksittavaa pidemmäksi aikaa ja joka jo nyt on kasvanut huomattavasti ensimmäisistä pyöräytyksistä. Soundi: Kaikki kunnossa (3/5) 12/2007 - arvostelija: Sami Nissinen Jos yhtye ottaa lähtökohdakseen jonkin juurimusiikin tyylin, on sillä kuuntelijan silmissä kaksi tapaa leimautua. Se voi joko jäljitellä esikuviaan ilmaisun autenttisuutta tavoitellen tai laajentaa tyyliä muilla vaikutteilla. Jälkimmäinen vaatii enemmän rohkeutta ja mielikuvitusta, mutta parhaimmillaan siitä seuraa jotain täysin uutta. Kotkasta ponnistava Goon naittaa suomenkieliseen ska-musiikkiinsa slaavilaisia vaikutteita, kun Madness puolestaan ammensi brittiläisen kulttuurin musichall-perinteistä. Etniset sävyt tuovat musiikkiin melodista kiehtovuutta. Seitsikko rokkaa myös tiukasti, ja kappaleissa on mukavasti sovituksellisia koukkuja. Levyn suurin kompastuskivi onkin sen lyyrinen anti. Suomirockin ikuisuusteemat – humala, krapula, kahvi ja kela – toistuvat teksteissä ikään kuin paremman sanottavan puutteessa. Sanoisiko juhlatuulella oleva rudeboy myöskään: ”Tännään juon vähän viiniä, Tännään on kaikki tytöt fiinejä?” Ei sanoisi. Myös artikuloinnissa on petrattavaa. Vokaalien venytykset ja tavujen painotukset taittuvat välillä summittaisen kuuloisesti. Nämä pikku viat ovat kuitenkin kaikki korjattavissa. Hyvää ja fiksua bailumusiikkia ei tehdä Suomessa liikaa. Rumba: Kaikki kunnossa (3/5) 19/2007 - arvostelija: Antti Koivumäki Kotkan paras ska-bändi. Etelärannikolta saapuva Goon on imenyt itseensä ska-rytmien lisäksi kosolti slaavilaisia melodioita. Perinteisesti skan partneriksi naitettu punk on siis tässä tapauksessa korvattu suomirockilla, mikä kuuluu etenkin laulussa ja sanoituksissa. Eikä tämä ole yksiselitteisen hyvä tai huono asia. Aluksi kotimaisen rockin vaikutus tuntuu kuitenkin olevan liian hallitsevassa asemassa. Erityisesti saatekirjeessäkin vaikuttajaksi mainittu Zen Café tuntuu tulevan lyriikoiden kautta aivan liian lähelle ja iholle, mutta hiljalleen laulumuurin takaa nousee esiin se hypnoottisen vaikuttava ska-nytkytys. Muutama ässäraita takaa sen, että levyä tulee kuunneltua jatkossakin. Goon soittaa hyvin ja hallitsee oman asiansa, mikä epäilemättä on pitkän kokemuksen ja keikkaputken ansiota. Harmittavaa on se, että Kaikki kunnossa ei ole ihan niin hyvä levy kuin se voisi olla. Esimerkiksi Voimaryhmä hallitsee suomenkielisen skan paremmin, mutta odotan silti Goonin jatkotoimenpiteitä innolla; kaikki kun on periaatteessa kunnossa. Keskisuomalainen: Kaikki kunnossa (3/5) 23.11.2007 - arvostelija: Anssi Koskinen Suomenkielinen ska ei ole enää outo juttu Jyväskylässä. Karhulalainen Goon on soittanut kaupungissa lukuisia energisiä keikkoja ja kerännyt ansaitun kulttisuosion. Goonin rytminen ilottelu saa jörömmänkin lanteet liikkeelle myös levyllä. Trumpetin, saksofonin ja pasuunan ryydittämissä ralleissa on ideaa, vaikka ska onkin aika ahdas musiikillinen karsina. Valitettavasti bändin aiempien omakustanteiden rento ja virheitä pelkäämätön tunnelma on nyt hälventynyt, vaikka mukana on monia vanhoja keikkasuosikkeja, kuten Jauhokoisa. Soundi on jopa kliininen, kun taustakuorot on häivytetty taka-alalle ja laulu on miksattu pintaan. Liika siisteys harmittaa, sillä bändi itsekin julistaa, että Kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Juho Jantunen hoitaa Goonissa sanoittajan, säveltäjän, laulajan, trumpetistin ja kitaristin tonttia. Lauluääni on ohut, mutta Jantunen on hieno trumpetisti. Mutkikkaat laulumelodiat ja monisanaiset lyriikat eivät aina toimi ihan nappiin, kun äänessä ei ole esiintymistilanteen intensiteettiä. Ruotsalaiselta Liberatorilta lainattu Kunnes potkaisen tyhjää onkin suoraviivaisuudessaan levyn paras kappale. Goonilla on rutkasti taitoa ja soittamisen riemua, mutta jälkimmäinen jää osittain tuotannon alle. Yksinkertaisemmalla ja rennolla tekemisellä yhtye voi puristaa vielä timantin. Desibeli.net: Kaikki kunnossa (3/5) 19.11.2007 - arvostelija: Olli Seuri Kotkalainen ska-ryhmä Goon on rakentanut mainettaan 2000-luvun alkupuolelta lähtien vetävillä keikoillaan ja levittämällä biisejään vapaasti verkossa. Itse näin Goonin viimeksi Tampereella syyskuussa. Tutun energisellä keikalla bändi soitti hyvin yhteen. Goon olikin juuri ollut studiossa äänittämässä ensimmäistä pitkäsoittoaan Kaikki kunnossa. Uusi levy on sekoitus uutta ja vanhaa, vaikka vanhat tutut biisit onkin äänitetty uudelleen. Uudet kappaleet toimivat ainakin minulle vanhoja paremmin, etenkin sinkkuna lohkaistu Huudan, tanssin, riehun ja laulan tuo hienosti esiin Goonin parhaat puolet: biisi on hyväntuulista, suoraviivaista ja tanssittavaa skata. Goonin musiikki perustuu vapaasti skahan, jota sekoitetaan suomalaiseen rock-maisemaan. Laulaja Juho Jantusen mieltymys Zen Cafén musiikkiin paistaa läpi, etenkin sanoituksissa. Tekstit ovat välistä turhan kliseisiä ja kesyjä, vaikka hyvääkin on. Biisit käsittelevät arjen pieniä asioita sekä rakkautta ja nuoruuden elämännälkää. Rakkausaiheisista kappaleista suosikiksi nousee pilke silmäkulmassa tehty vonkausbiisi Tyttökulta. Muut levyn suosikkikappaleet löytyvät levyn lopusta. Ruotsalaisen Liberatorin Kick de Bucket-biisin suomennos Kunnes potkaisen tyhjää soi hienosti kuten myös levyn päättävä Miten mulla menee. Levy on taattua Goonia alusta loppuun. Itseäni häiritsee se, että biisit on soitettu niin täyteen ja torvet soivat useammankin kerran solistin laulun päälle. Vähemmällä voisi tässäkin saada aikaiseksi enemmän. Plussaa tulee ehdottomasti vinyylimalliin kuvioidusta CD-levystä. Meteli.net: Kaikki kunnossa (4/5) 22.10.2007 - arvostelija: Jukka Hätinen Pienimuotoisen ska-buumin myötä genren orkestereita on syntynyt tänne pohjolaankin vaikka kuinka, mutta Goon on ensimmäinen suomen kielellä esiintyvä bändi, johon törmäsin. Poppoon omakustanteet ovat edustaneet suuntauksen kirkkainta kärkeä ja tämä palkittiin levytussopimuksella. Kotkalaisten debyytti pitää sisällään bändiä seuranneille tuttuja, vanhempia viisuja sekä kourallisen uusia. Nytkyviä ska-kitarariffejä säestää maltillisen tyylikkäästi käytetyt torvet ja urut, vokalistin laulaessa maanläheisiä tarinoitaan. Kertoivat biisit sitten laiskottelusta, työnteosta, tytöistä, krapulasta tai musiikkibisneksestä, ne pistävät tanssijalan vipattamaan, nostavat hymyn suupielille, groovaavat ja svengaavat kovempaa kuin laki sallii. Hauskanpitoasennetta ja live-energiaa on saatu tallennettua levylle kiitettävän paljon, vaikka ennen kaikkea livebändistä onkin kyse. Goon osoittaa, ettei musiikin tarvitse olla niin vakavalla naamalla soitettua ollakseen hyvää. Kaikki kunnossa lunastaa kirkkaasti sille luodut odotukset ja on hyvien kotibileiden soundtrack, ehtaa Goon-meininkiä alusta loppuun. Karjalainen: Kaikki kunnossa ??.??.2007 - arvostelija: Suonna Kononen Kun Kotkan suunnalta tulevan nuoriso-orkesterin levyllä lauletaan kännykän heittämisestä Pyhäselkään, on Pohjois-Karjalassakin heristettävä korvia. Vaikka taitaapa noita Pyhäselkiä olla Suomessa enemmänkin. Goon-yhtye soittaa skata suomen kielellä, hyväntuulisella pop-otteella. Yhtye on alan piireissä nosteessa, eikä ihme. Se puhuu parikymppisten elämästä uskottavasti. On kärsittävä töitä ja epämiellyttäviä pomoja, jotta päästään vapaa-ajalla kantamaan rahat levykauppoihin ja ravintoloihin. Kahvia juodaan ja tyttöjä mietitään. Musiikillisesti Goon toimii. Rummut, basso ja kitara tikuttavat komppia napakasti ja kolmihenkinen puhallinsektio ja kosketinsoittimet rakentavat päälle kelpo harmonioita. Laulaja Juho Jantusen ikä kuuluu sävyttömissä lauluosuuksissa, joista ei voi puhua vielä tulkintoina, pikemminkin suorituksina.